Guest
Sain musertavan viestin, joka sai purskahtamaan lohduttomaan itkuun. Olemme jälleen menettäneet yhden kauniin sielun, joka toivoi, että edes yksi ikätoveri olisi välittänyt ja ollut ystävä hylkäämättä ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän oli. Olivian läheisiä on kohdannut suuri suru. Lapsen menettäminen on kipua raadollisimmillaan, mutta vielä tuskallisemmaksi hätä muuttuu, kun oma lapsi musertuu koulukiusaamisen alle ja lähtee täältä oman käden kautta. Yhteinen halumme on Olivian muistoa kunnioittaen löytää yhteiskuntaamme ja koulujärjestelmäämme takaisin se, minkä olemme hälyyttävästi kadottaneet; rakkauden ja myötätunnon. Olivian kohtalo on vain ja ainoastaan yhden syyllisen aiheuttama; rakkaudettomuuden ja välinpitämättömyyden. Olivian kuolema on yksi lohduton tositarina siitä käsittämättömästä harsosta, jolla meidän ihmisten kykyä asettua toisen asemaan on sumennettu. Se on totuus peilissä siitä, että olemme vajonneet yhteiskunnallisella tasolla itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun, sillä emme huomaa kuinka jätämme hädässä olevia selviytymään yksin. Kun lupasin auttaa, ainut toiveeni oli se, ettemme syyllistä, vihaa ja tuomitse, mutta toteamme tapahtuneet tosiasiat raatorehellisesti. Emme halua lisätä empatian ja myötätunnon puutetta, mutta kadoksissa olevan ihmisyyden perään huudamme isosti. Kävelemme ohi, unohdamme, hylkäämme ja esitämme viatonta kieltäen osallisuutemme pahuuteen, jonka annamme tapahtua, kun emme puutu siihen. Se, että ei tee mitään on myös valinta. Olivia ei kostaisi tai lisäisi sitä pahoinvointia, jota hän itse jaksoi 2,5v kantaa. Hänen tarinansa olkoon silti jokaiselle herättelyä vastuuseen. Olivian kokemukset koskettavat, vaikkakin liian myöhään omaatuntoamme. Etenkin koulun henkilökunnat, vanhemmat ja huoltajat sekä lapset ja nuoret; Olivia olisi voinut olla lapsesi, siskosi, oppilaasi, koulutoverisi tai sinä itse. Ethän sorru vähättelemään enää. Olivia on keskuudestamme poissa ja jätti meille kyyneleet ja viimeisen henkäyksen; ”Sanoisiko tai tekisikö rakkaus näin?”😔❤️ (Kirjoittanut Heini Minkkinen. Julkaistu Olivian vanhempien luvalla)
