Guest
Santra Remshujeva (1914–2010) oli Vienan Karjalan parhaita suullisen perinteen taitajia kautta aikain. Satuja eli starinoita hän muisti enemmän kuin kukaan aikalaisistaan ja niiden kertojana hän oli ylivertainen. Muistitieto ulottui syntymästä kuolemaan; liinan siemenen istuttamisesta nuotan kutomiseen ja sillä pyydystämiseen asti; luonnon merkkien lukemisesta sen hallintaan loitsujen avulla ja kylän asukkaiden tuntemisesta heidän sukutietoihinsa monien polvien taakse. Ilmiömäisen muistinsa avulla hän osasi laulaa jokaiseen tilanteeseen sopivan laulun ja enemmänkin. Häntä parempaa haastateltavaa kukaan perinteenkerääjä ei voi toivoa, mutta tietenkin tietojen onkiminen häneltä vaati myös tapojen tuntemusta – ja kovaa ääntä, sillä viimeiset kymmenen vuotta Santra oli enemmän kuin puolikuuro. Jos häntä itseään olisi kuunnellut siitä, mitä hän sanoi muistamisistaan, saalis olisi voinut jäädä hyvin laihaksi. Suurimman osan pitkästä elämästään Santra asui kotiseudullaan Vuokkiniemessä, mutta välillä elämä kuljetti häntä muuallekin. Missä hän liikkuikin, hänellä oli korva herkkänä, ja hän sieppasi ehtymättömään muistiinsa mitä erilaisimpia lauluja, starinoita ja vuodenkiertoon liittyviä tapoja. Santran 110-juhlavuoden kunniaksi Juminkeko julkaisee hänen syntymäpäivästään alkaen joka viikko vuoden loppuun saakka valokuvan sekä hänen esittämiään lauluja tai hänen muistitietoaan. (Äänitykset ja valokuvat: Markku Nieminen / Juminkeon arkisto)
