Guest
1949. -Diga diga doo- J. McHugh, suomenkielinen sanoitus Reino Helismaa. Sanat: Viidakoissa Afrikan, kuulee laulun lupsakan: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Kaikki pienet apinat, ja papukaijat kirjavat, laulaa: Daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Mitä laulun oudot sanat, oikein tarkoittaa? Salaisuus se suuri on, ei siitä selvää saa. Mut rakkautta ilmentää, varmaan laulun sanat nää: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Sydämmessä viidakon, neekerkylä pieni on. Nimeltänsä Duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Musta kansa kylän sen, elää siellä laulaen: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Joka ilta puisen rummun kalke sieltä soi, koko kylän väki innoissansa karkeloi. Tanssi kiihtyy, paistaa kuu. Kauas metsään kantautuu: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Neekerpoika jäähyllen, metsään lähti tyttösen. Hän kohtas siellä Duu daiga-duu-duun, daiga-daiga-duu daiga-duu. Ja kysyi “mikäs nimes on?“ niin vastas tyttö vallaton: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Suuren palmun alle poika tytön johdattaa. Mitä siellä tapahtuu, se itse arvatkaa. Kenties lempi leimahti, ehkä tyttö kuiskasi: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Meillä Suomen maassahan, ei nää palmun huojuvan. Eikä rumpu soi: Daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Mutta päätteeks illan tään, varmaan jossain hyräillään: Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Ja varmaan moni poika saapuessaan saatoltaan, tyttöänsä muistelee, ja ryhtyy laulamaan. Kaikki sujui kuitenkin, paremmin kuin odotin. Ja varsinkin se Duu daiga-duu-duu, Daiga-daiga-duu daiga-duu. Arvioi ja kommentoi!
