Terveydenhuolto

Ikuinen kädenvääntö: julkinen, yksityinen? Facebook: Twitter: Torilla Tavataan - Terveydenhuolto Kun nyt kerran olit niin innokas, että ihan painoit ''näytä lisää'' -painiketta videon kuvauksessa, kerro toki kommenteissa mitä olit mieltä! Arvostan myös kovasti mielipiteesi osoittamista videon peukutuksella (suuntaan tai toiseen). Mikäli haluat pysyä ajan tasalla tulevista videoista, kannattaa kanava tilata! Jaa linkki videoon ihmeessä myös ystävillesi. Kiitos mielenkiinnosta! Onko tasa-arvo sitä, että kaikki ihmiset tienaavat saman verran rahaa ja elävän samanlaista elintasoa vai sitä, että kaikille tarjotaan varallisuudesta riippumatta samat peruspalvelut, kuten terveydenhuolto sekä yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen ja työntekoon? Peräpukamat = ignore. Se ei nyt sinällään ole tässä nyt mikään pointti vaan se, että Suomen julkinen terveydenhuolto on erinomaisen tasa-arvoinen ja laadukas. Ihmisten mielipidekirjoituksista saa usein hyvin negatiivisen kuvan etenkin julkisesta terveydenhuollosta, mutta pitää muistaa, että ne negatiiviset kokemukset ovat niitä, joista nimenomaan pidetään isoa ääntä positiivisten kokemusten säilyessä hiljaa ihmisten mielten sopukoissa. Suurin osa tyytymättömyydestä johtuu epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta hoitohenkilökunnan kanssa. Ihmisiä on useanlaisia ja aina ihmisten kemiat ja näkemykset eivät vain kohtaa vaikka sosiaalisesti taitavia ihmisiä olisivatkin. Mutta myös virheitä sattuu, koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Terveydenhuollossa virheet saattavat joskus olla jopa hyvin vakavia. Peräpukamat eivät ole kivoja. Onneksi niihin myös suhtaudutaan vakavasti ja niitä pyritään estämään ennalta. Ei siis peräpukamia. No entä miten sitten se yksityinen terveydenhuolto? Toki niitäkin voi ehkäistä ennalta. Kun ihmisten terveydestä tehdään bisnestä, seuraako siitä parempaa palvelua vanhalla kunnon ''asiakas on aina oikeassa'' -mentaliteetilla? Vai seuraako siitä ihmisten todellisten terveystarpeiden huomiottajättö ja jopa radikaalienkin hoitomuotojen ja lääkkeiden muuntuminen kauapllisiksi tuotteiksi, joita kaupataan heppoisinkin perustein kaikille, jotka ovat valmiita niistä maksamaan? Raha määrää myös terveydenhuoltoa hyvin pitkälti. Terveydenhuolto kun sattuu olemaan järkyttävän kallista touhua. Onneksi Suomessa Kela maksaa lääkkeistä ja hoidoista valtavia summia, jotta sairastuneiden ihmisten ei tarvitse päätyä vararikkoon. Kuitenkin tämän vuoksi lääkärien täytyy myös valikoida potilasaineistoa. Kaikille ei voida tehdä kalliita tutkimuksia mahdollisen sairauden selvittelyksi, kun oireet ovat vähän sinne päin, mutta eivät kuitenkaan. Jos kaikki kuvattaisiin ja tutkittaisiin päästä varpaisiin, ei rahaa riittäisi mihinkään muuhun ja jonot olisivat valtavat. Niinpä nykyisin ihminen voi ohittaa pitkät julkisen terveydenhuollon jonot ja hilpaista yksityisklinikalle, josta saa varmasti monenlaisia tutkimuksia rahaa vastaan. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Jokainen voi tästä muodostaa omat mielipiteensä. Lauletaan vielä yhdessä Maamme-laulu. Tässä sanat: Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist on kultaiset. Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht´yömme, kesät kirkkahat, kaikk´kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen. Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kum päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat. Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin. Tääll´olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kallimpaa? Ja tässä, täss´ on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss´ on se, maa armas isäimme. Jos loistoon meitä saatettais vaikk´ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin haluamme kuitenkin. Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss´ elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukoistukses kuorestaan se kerran puhkeaa, viel lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.