Guest
Lentää säälimätöin aika. Lentää säälimätöin aika, männiit pois tuhatat sukuja. Männöö mööt ja sekii nykyin aika, jälkkee voosiin niijen männehiin. Ikuisuttee niin päivä päiväst jooksoot, evät jättäjees meille jälkiä. Ja elo tuulen siivil ajaa, tulloo looks ja synnisiin vooro. Ja meijen äänekkäät teot, tööt, ja hoolet, ja touhu maallisen. liukunoot toonelan mustaa kuiluu, kuin hoomaamatoin uuni öin. Näät siis mitä vart siä oot syntynt maalle ja niin paljo kärsit suruja, sillekö siun säälittävä pyrkitti meeli, jot noista rooaks leeroin vart? Se eloonnen valehaamu, ain keerti sinnua usvas. Ja unohat maan tuhka jot oot maan pääl ohikulkuja. Mut ruumihenpuin on peräst elo, elo ikin ilm
