Guest
Verellä kirjoitettu kirja elämän Käsissä sodan maailman luojan Yli kuluvan talven voiko kuoleva jaksaa Haavoittuneenakin susia kutsuen Eikä miekka paranna metsien haavoja Näin kirjoitettua ei verettä päätetä Kuuntele, kuinka huudot kaikuvat Vastarannalla aamuun ei odoteta Maasta savea, taivaalta tuhkaa Tulesta uhrit poltetun maan Merestä aallot, taivaalta pisarat Tulen henget rauhoittamaan Ei kukaan meihin ole katsonut aikoihin On ruoska repinyt pilvet halki Rotat juoksevat kannella maailman Kauna saaliiden silmistä leiskuu Kun idän varjo lännestä lankeaa Ja saastunut mieli kunniaa hakee Jäästä syntynyt on ajettu tuleen Tulen tekijät mustaan hukkuneet Ei kukaan sano että näkisi tulevan Ei kukaan sano jos pelkää Kallioihin pirstokaa kirveet Päätänne riiputtakaa, heikot polvistukaa Syvään lihaan nahkanne luokaa Ryveten häpeässä lapsenne uhratkaa Ihmisen tahto kuin rauta taivuttamaton Riiputtaa päätään kurja luotu virheetön Se pelkää, mutta kuolee taistellen Puolesta jumalten joita itse tunne ei Odottaa voittajan täytyy Voidakseen sanansa tuuleen heittää Vuoret liikkuvat harvoin Ei niitä siirrä yksin vahvinkaan Vain hetken teidän liekkinne roihuaa Katso, se hiljaa hiipuu, maan tuhkin koristaa Syvyys kylmä viimeisen hehkun tukahduttaa Kutsutko kuoleman sen vielä kerran herättämään Sitä vielä itket kun synkän vieraan taloosi laskit Siipensä levittämään kauniin elämäsi ylle Sen yhdellä henkäyksellä poistamaan Aseisiin, sen te kuulette aina Teidän verellänne tämä maa peitetään
